sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kun Piisku tuli taloon

Postauksen kuvat © Heidi Haapaniemi, ellei toisin mainita.

Kaikki alkoi siitä, kun toukokuussa sain eräänä päivänä yhtäkkiä soiton opettajaltani: "Haluaisitko projektikoiran? Mimille on tullut taas pentuja." Luokkakaverillani oli jo aiemmin ollut kyseisen nartun ensimmäisestä pentueesta tulliprojekti ja opettajallani on myös koira samasta pentueesta, joten tiesin niiden olevan tosi kivoja koiria. En pidä itseäni yhtään noutajaihmisenä, mutta olin odottanut omaa projektia jo puoli vuotta ja Mintun projekti oli tehnyt minuun vaikutuksen, joten vastasin välittömästi myöntävästi. Ehkä oma käyttökultainen muuttaisi mieleni niistä lopullisesti.

Kesäkuisena perjantaina klo 20 olimmekin sitten Mintun kanssa jälleen takaisin tutussa ja turvallisessa Kannuksessa. Takana oli kahdeksan tunnin raskas, mutta myös hauska ja odotettu reissu Jyväskylään, josta matkaamme lähti reipas kahdeksanviikkoinen työkoiran alku nimeltään Pipsa aka Piisku. Se on koulun kautta minulle tullut projektikoira, josta kaavaillaan isona lude- tai tullikoiraa. Pipsa on luonani koulutettavana noin puolesta vuodesta vuoteen, syksyllä selviää tarkemmin. Sen kanssa tullaan treenaamaan esine-etsintää, jälkeä ja tottista.



Piisku on nyt ehtinyt olla luonamme pari viikkoa ja on osoittautunut todella kivaksi pennuksi. Sisäsiisteys ja yksinolo on jo melko hyvällä mallilla, ei ole herättänyt minua öisin ja matkustaa autossa ilman mitään ongelmia. Tavaroitani tai raajojani se sen sijaan ei säästele, koko ajan saa olla antamassa jotain sallittua purtavaa tilalle. Rohkeutta tältä pennulta ei puutu, mikä on erittäin kivaa vaihtelua Kodan epävarmuudelle. Menee reippaasti tutustumaan uusiin ihmisiin ja asioihin eikä pelkää komentaa itseään monta kertaa isompiakaan koiria, jos nämä käyvät hermoille.

Pentu on myös tähän mennessä vaikuttanut oikein pätevältä treenikaverilta! Motivoituu hyvin ruoalla ja tykkää tehdä minun kanssa hommia. Lelulla en ole vielä juurikaan palkannut, mutta uskon että tulee toimimaan silläkin hyvin. Nenäänsä ja takapäätään Pipsa käyttää myös hyvin. Vähän hitaalta oppijalta se vaikuttaa, mutta ehkä olen vain jo unohtanut Kodan pentuajan tai en ole treenannut tarpeeksi paljon. Kaiken kaikkiaan se on kuitenkin todella kiva pentu ja tuntuu jo nyt ihan hirveältä ajatella, että sitten vuodenvaihteessa siitä pitää ehkä luopua.

Koda on ottanut pennun hyvin vastaan. Kotiin tullessamme se oli heti innoissaan tutustumassa, mutta minun odotusteni vastaisesti osasi myös heti alusta asti jättää pennun omatoimisesti rauhaan. Pihalla sitä ei pentu juurikaan kiinnosta ja sisällä painivat nätisti keskenään. Piisku on ollut mahtava leikkikaveri Kodalle, koska se ei säiky isomman leikkiörinöitä eikä anna periksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti