Kirjoitin tammikuussa miten meillä oli Inkerin kanssa mennyt treenit vähän mönkään. Uusintatreenien ajankohta on vain venynyt ja venynyt, mutta tuossa reilu viikko sitten sain vihdoin kysyttyä häntä taas avustamaan. Jännitin vähän, että K olisi säikäyttänyt hänet viime kerralla niin pahasti, ettei enää suostuisi treeneihin, mutta näin ei onneksi ollut käynyt.
Treenattiin taas samalla ulkokentällä ja tällä kertaa keskellä kirkasta päivää, että Koda varmasti näki hyvin. Inkeri käveli kauempana kentän laidasta laitaan ja me lähdettiin Kodan kanssa hissuksiin lähestymään. Hihnan pidin koko ajan löysällä, että K sai kulkea miten halusi. Palkkaa annoin aina, jos se katsoi ensin rauhallisesti kohdetta ja sitten minua. Mentiin aina muutama askel kerralla lähemmäksi ilman mitään ongelmia. Muutaman metrin päähän päästyämme alkoi Koda katselemaan Inkeriä vähän epäluuloisesti, mutta pysyi kuitenkin koko ajan rauhallisena ja pystyi keskittymään muuhunkin. Lopetettiin treenit tähän.
Eilen meillä oli kentällä ykkösten kanssa treenit. Muiden treenien aikana K sai odottaa vaunussa ja otin sen pois vasta omalla vuorollamme. Alun perin olin ajatellut tehdä ohitustreeniä jonkun Kodalle vieraan ihmisen kanssa, mutta kentän ympärillä oli muutenkin sen verran häiriötä, että unohdettiin tämä suunnitelma. Sen sijaan keskityttiin vain siihen, että Koda pysyisi rauhallisena häiriöstä huolimatta ja pystyisi keskittymään minuun. Tässä ei ollutkaan mitään ongelmaa. Välillä piti vilkuilla muita, mutta hienosti keskittyi silti minuun. Pystyttiin ottamaan jopa perusasentoa ja pientä seuraamista sekä istu-maahan vaihtoja. Seuraamisessa ei kontakti oikein tahtonut pysyä ja perusasennossakin piti vilkuilla muita, mutta sanoisin että tilanteen huomioon ottaen se meni hyvin. Istumaannousuun saatiin vinkki treenata sitä käsikosketuksella, kun kysyin opettajalta miten siihen saisi lisää vauhtia.
Eilen iltapäivällä käytiin vielä kämppiksen kanssa keskustassa koirien kanssa lenkillä. Ohikulkijoihin Koda ei reagoinut muuta kuin korkeintaan vilkaisemalla. Välillä ei jopa huomannut ollenkaan, kun keskittyi vain haistelemaan maata. Odoteltiin myös jonkin aikaa kaupan ovien lähellä, kun kämppis kävi apteekissa eikä K siinäkään reagoinut ihmisiin kuin katsomalla. Yhdessä vaiheessa rauhoittui jopa maahan makaamaan, eikä noussut vaikka ihmisiä kulki ohi. Kaupalta lähtiessä piti yhdelle miehelle vähän huutaa, kun itse en ollut häntä huomannut, mutta muuten kotimatka sujui taas ilman mitään ongelmia tai negatiivisia reaktioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti