Tammikuun lopussa kirjoitin miten Kodan räyhääminen oli joululoman aikana mennyt huonompaan suuntaan. Nyt ollaan kuitenkin taas edistytty, ollaan varmaan aika lailla samassa pisteessä kuin ennen joululomaa - ellei jopa vähän paremmassa. Ihmisohitukset onnistuu lähietäisyydeltä jopa ilman nameja, kun vain sanallisesti kehun Kodaa ja onnistuneita koiraohituksiakin ollaan saatu, kun toinen koira ei reagoi mitenkään. Näihin kuitenkin tarvitsee vielä huomattavasti enemmän välimatkaa.
Helmi-maaliskuussa olin 5 viikkoa Kalajoella työssäoppimassa. Paikka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustassa, joten siellä ei paljon liikennettä ollut ja olin ihan varma että hypätään taas edistyksessä rutkasti taaksepäin, mutta niin ei onneksi käynyt! Koko aikana käytiin ehkä pari kertaa keskustassa lenkillä ja molemmat kerrat menivät todella hyvin ja sama homma on jatkunut vielä Kannuksessakin.
Pari viikkoa sitten tapahtui käytännöntunnilla ikävä tapaus. Oltiin koulun alueella tekemässä hakua (minun piti kirjoittaa näistä treeneistä omakin postaus, mutta olen saamaton kakka :D) ja annoin Kodan hetkeksi kämppikselleni, kun itse tein jotain muuta siinä vieressä. Kodalla ei ollut koppaa päässä ja yhden kennellinjalaisen lähtiessä siitä meidän läheltä liikkeelle kävi K hänen selkäänsä. Ihan puhdas vahinko, kyseinen henkilö ei muistaakseni tiennyt Kodan ongelmista ja kämppikseni luuli koiran olevan kyseisen ihmisen kanssa sujut. Mitään ei onneksi käynyt, henkilö vain tunsi Kodan hampaat selässään, ei muuta.
Noh, asia jäi ja jatkettiin elämää normaalisti. Seuraavalla viikolla opettaja otti asian kuitenkin kanssani puheeksi. Ei siinä mitään, sovittiin vain, että käytän koppaa aina lenkkeillessä ja käytännön tunneilla silloin kun odotan vuoroani. Käytettiinhän me sitä jo muutenkin vilkkaammilla alueilla lenkkeillessä.
Itkuhan siinä kuitenkin silloin pääsi, samoin tätä kirjoittaessa, ja olin asiasta aika masentunut pari päivää. Alkaa jo kyllästyttää noiden ongelmien kanssa tappelu, vaikka eteenpäin ollaan menty rutkasti ja tiedän tekeväni kaiken oikein. Tuotakaan vahinkoa ei todennäköisesti olisi päässyt käymään, jos K olisi ollut silloin minun käsissäni. Mielessä kävi silloin, ja on käynyt ennenkin, että olisiko vain helpompi ja kaikille parempi viedä Koda piikille. Se koira ei siitä kuitenkaan mitenkään kärsi. Mutta ainakin vielä se saa pitää henkiriepunsa.
Viime viikolla meillä oli hallilla käytännöntunti. Tehtiin tottista opettajan kanssa, josta Koda ei oikein tykkää. Sellainen räiskyvä ja innokas persoona, joka heiluttelee välillä paljon käsiään. Viimeksi kun meillä oli kyseisen opettajan tunti K oli vähän väliä haukkumassa hänelle, mutta nyt meni huomattavasti paremmin. Välillä se saattoi katsoa opettajaa epäluuloisesti, mutta pysyi muistaakseni koko tunnin hiljaa!
Ehkä me tästä vielä eteenpäin päästään.
Sori saatte vanhoja kuvia, koska nyt talvella ottamani ovat ihan järkyttävää kuraa. Mikä on myös syy siihen, ettei muutenkaan ole viime aikoina ollut oikein motivaatiota kuvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti