tiistai 23. tammikuuta 2018

Operaatio Kunnon kansalainen osa 1

Joululoman aikana Kodan rähjääminen meni huomattavasti huonompaa suuntaan. Vietimme nimittäin kaksi viikkoa käytännössä keskellä ei mitään, missä ei paljon vieraita ihmisiä tullut vastaan, joten onko tuo nyt ihmekään. Ennen lomaa ohitukset onnistuivat hyvin vaikka vieras olisi kävellyt melkein vierestä, mutta nyt joutuu taas väistämään monta metriä että pääsee ongelmitta ohi. Eikä asiaa yhtään helpota ulkona vallitseva pakkanen, niin että kädet jäätyy kun yrität palkata koiraa.

Nyt pitää sitten vain lisätä välimatkaa ja jatkaa näitä LAT-treenejä (Look At That), mitä ollaan koko ajan tehtykin lenkkeillessä. Sen lisäksi tehdään aina välillä BAT-treenejä (Behavior Adjustment Training). Näistä kirjoitan mahdollisesti omat postauksensa myöhemmin, missä selitän tarkemmin kys. koulutusmenetelmistä.



Hiljaksiin olen alkanut nyt tutustuttaa Kodaa muihin kennellinjalaisiin yllä mainittuja keinoja käyttäen, että saataisiin hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä ja se alkaisi ehkä tajuamaan että vieraat on oikeasti tosi kivoja. Reilu viikko sitten aloitettiin homma tutustumalla yhteen luokkalaiseeni, jota K on tainnut aiemmin nähdä vain etäältä käytännöntunneilla. Kutsutaan häntä nyt vaikka Martaksi. 

Alkuun piti tietenkin huutaa kauheasti, mutta kyllä Koda siitä sitten rauhoittui, kun päästiin kunnolla aloittamaan. Martta odotti hallin toisessa päässä, kun me aloitimme toisessa päässä tekemällä LATia. Lyhyesti selitettynä siis naksautus ja palkka aina, kun koira katsoo rauhallisesti epämiellyttävää kohdetta eli tässä tapauksessa Marttaa. Pikkuhiljaa lähdettiin tästä sitten etenemään lähemmäs, kun Koda alkoi olla rennompi. Jossain vaiheessa Martan pystyi myös antaa kävellä edes takaisin, eikä K siitäkään juurikaan välittänyt, mitä nyt alkuun meinasi vähän haukahtaa. Lopulta päästiinkin ihan johonkin parin metrin etäisyydeelle niin, että Koda kulki ihan löysällä hihnalla ja tässä vaiheessa pidettiin pieni tauko. 

Tauon jälkeen siirryttiin taas muutaman metrin päähän Martasta, kun hän otti nameja ja alkoi kyykyssä heitellä niitä yksitellen Kodalle. Tässä vaiheessa Koda oli jo ihan intopiukeana menossa Martan luo, joten siirryttiin aika nopeasti lähemmäs. Loput namit syötiinkin sitten jo suoraan kädestä, kun oltiin päästy ihan vierelle ilman mitään ongelmia ja tämän jälkeen Martta olikin ihan paras. 



Viime viikon maanantaina tehtiin sama juttu erään ykkösen kanssa, jota kutsutaan nyt vaikkapa Inkeriksi. Nämä treenit eivät menneet ihan niin hyvin kuin odotin, mutta se on täysin omaa syytäni ja ensi kerralla tehdään sitten paremmin. Ensinnäkin treenipaikkana oli ulkokenttä ja ajankohta iltapäivä, joten siellä oli ehtinyt tulla jo todella pimeää. Toiseksi olin unohtanut namipurkin asuntolaan, joten oli "pakko" vetää "loppuun" asti kolmella nakilla. 

Aloitettiin ihan samalla tavalla kuin Martankin kanssa. Noin puoleenväliin päästiin ilman ongelmia, mutta sitten piti välillä alkaa haukkua. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt vain odottaa, että Koda ehtii rauhoittua ja jättää treenit siihen, mutta kun on muka niin kamala kiire niin piti jatkaa vielä lähemmäs. Tavallaan tajusin sen jo silloin, mutta en ymmärrä miksi piti silti vielä jatkaa. Päästiin kuitenkin lopulta ihan muutaman metrin päähän, mutta Koda ei todellakaan ollut tarpeeksi rento. 

NOH, olisimpa tajunnut jättää treenit edes tähän, mutta eeeei. Pidettiin lyhyt tauko ja siirryttiin seuraavaksi siihen vaiheeseen, että Inkeri heittelee Kodalle nameja. Tämä meni ihan hyvin, päästiin jopa siihen asti, että nameja pystyi syöttämään kädestäkin. Tässä vaiheessa K päätti kuitenkin yhtäkkiä alkaa taas haukkua, mikä yllätti minut tapahtumahetkellä kovasti, mutta jälkikäteen ajatellen ihan odotettavaa. Inkeri kuitenkin vaikutti itsekin vähän jännittyneeltä ja sitten vielä se, että oli tosiaan edetty ihan liian nopeasti. Koda suostui kuitenkin rauhoituttuaan vielä syömään muutaman namin nätisti Inkeriltä ja jätettiin treenit siihen. 

Mutta tästä on nyt opittu ja ensi kerralla tehdään paljon paremmin! Jatkossa pilkotaan treenejä huomattavasti pienempiin osiin ja lopetetaan mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Treenit tehdään myös jatkossa aina valaistussa hallissa tai ulkona päiväsaikaan.