Kaikki kuvat © Kirsi R.
Käytiin eilen Kodan kanssa pitkällä lenkillä kaupungilla. Kaikki meni hyvin ja molemmat olivat iloisia. Se ei edes räyhännyt kenellekään, vaikka minulla ei ollut nameja mukana ja välillä näytti siltä että kohta räjähtää. Sain sen huomion kuitenkin aina siirrettyä muualle tarpeeksi ajoissa. Joessakin Koda kävi pari kertaa kahlaamassa ihan itsenäisesi ja halusi mennä vielä takaisinkin, kun olin kääntymässä pois. Ehkä siitä vielä kunnon vesipeto tulee.
Sitten koitti kotiinpaluu. Oltiin jo melkein perillä, kun huomasin että takaa tulee pyörä - ja niin huomasi Kodakin. Kutsuin Kodaa äkkiä luokse, mutta pyörä oli jo liian lähellä ja K:n kaikki huomio siinä. Oli jo liian myöhäistä minun tehdä mitään, joten katsoin vain suu auki järkyttyneenä, kun K törmäsi pyörään ja ulinan säestyksellä lensi kuperkeikan kautta asvaltille. En ole koskaan nähnyt Kodaa niin peloissaan, kun se paniikissa kiirehti mahdollisimman kauas pyörästä. Fyysisiltä vammoilta onneksi vältyttiin, ei sanonut mitään kun painelin koiran läpi ja pystyi heti kävelemään normaalisti. Tänäänkin on ollut ihan normaali riehakas itsensä. Nyt vain toivotaan, ettei se kehitä mitään pyöräkammoa itselleen.
En syytä pyöräilijää tapahtuneesta enkä sen koommin myöskään itseäni, molemmat toimi tilanteessa vähän väärin. Pyöräilijä ei ilmoittanut mitenkään tulostaan ja minulla oli koira tuossa pahamaineisessa flexissä pitkällä hihnalla, koska olin juuri katsonut ettei lähellä näkynyt ketään. Tämän jälkeen meillä siirrytään kyllä takaisin normaaleihin hihnoihin, ettei tällaisia vahinkoja pääse enää käymään. Olen silti edelleen sitä mieltä, että flexi on oikeissa käsissä hyvä ja kätevä keksintö.
Ja pyöräilijälle pointsit hienosta toiminnasta! Pysähtyi kysymään kävikö Kodalle mitään ja talutti pyöränsä pois paikalta. Vähän harmittaa, etten itse tajunnut siinä tilanteessa kysyä, ettei hänelle tai pyörälle käynyt mitään.
Mitä mieltä te olette flexeistä?
