Pahamaineinen flexi

Kaikki kuvat © Kirsi R.

Käytiin eilen Kodan kanssa pitkällä lenkillä kaupungilla. Kaikki meni hyvin ja molemmat olivat iloisia. Se ei edes räyhännyt kenellekään, vaikka minulla ei ollut nameja mukana ja välillä näytti siltä että kohta räjähtää. Sain sen huomion kuitenkin aina siirrettyä muualle tarpeeksi ajoissa. Joessakin Koda kävi pari kertaa kahlaamassa ihan itsenäisesi ja halusi mennä vielä takaisinkin, kun olin kääntymässä pois. Ehkä siitä vielä kunnon vesipeto tulee.

Sitten koitti kotiinpaluu. Oltiin jo melkein perillä, kun huomasin että takaa tulee pyörä - ja niin huomasi Kodakin. Kutsuin Kodaa äkkiä luokse, mutta pyörä oli jo liian lähellä ja K:n kaikki huomio siinä. Oli jo liian myöhäistä minun tehdä mitään, joten katsoin vain suu auki järkyttyneenä, kun K törmäsi pyörään ja ulinan säestyksellä lensi kuperkeikan kautta asvaltille. En ole koskaan nähnyt Kodaa niin peloissaan, kun se paniikissa kiirehti mahdollisimman kauas pyörästä. Fyysisiltä vammoilta onneksi vältyttiin, ei sanonut mitään kun painelin koiran läpi ja pystyi heti kävelemään normaalisti. Tänäänkin on ollut ihan normaali riehakas itsensä. Nyt vain toivotaan, ettei se kehitä mitään pyöräkammoa itselleen. 

En syytä pyöräilijää tapahtuneesta enkä sen koommin myöskään itseäni, molemmat toimi tilanteessa vähän väärin. Pyöräilijä ei ilmoittanut mitenkään tulostaan ja minulla oli koira tuossa pahamaineisessa flexissä pitkällä hihnalla, koska olin juuri katsonut ettei lähellä näkynyt ketään. Tämän jälkeen meillä siirrytään kyllä takaisin normaaleihin hihnoihin, ettei tällaisia vahinkoja pääse enää käymään. Olen silti edelleen sitä mieltä, että flexi on oikeissa käsissä hyvä ja kätevä keksintö.

Ja pyöräilijälle pointsit hienosta toiminnasta! Pysähtyi kysymään kävikö Kodalle mitään ja talutti pyöränsä pois paikalta. Vähän harmittaa, etten itse tajunnut siinä tilanteessa kysyä, ettei hänelle tai pyörälle käynyt mitään. 

Mitä mieltä te olette flexeistä?

Räyhä-Roopen kuulumisia

Tammikuun lopussa kirjoitin miten Kodan räyhääminen oli joululoman aikana mennyt huonompaan suuntaan. Nyt ollaan kuitenkin taas edistytty, ollaan varmaan aika lailla samassa pisteessä kuin ennen joululomaa - ellei jopa vähän paremmassa. Ihmisohitukset onnistuu lähietäisyydeltä jopa ilman nameja, kun vain sanallisesti kehun Kodaa ja onnistuneita koiraohituksiakin ollaan saatu, kun toinen koira ei reagoi mitenkään. Näihin kuitenkin tarvitsee vielä huomattavasti enemmän välimatkaa.

 

Helmi-maaliskuussa olin 5 viikkoa Kalajoella työssäoppimassa. Paikka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustassa, joten siellä ei paljon liikennettä ollut ja olin ihan varma että hypätään taas edistyksessä rutkasti taaksepäin, mutta niin ei onneksi käynyt! Koko aikana käytiin ehkä pari kertaa keskustassa lenkillä ja molemmat kerrat menivät todella hyvin ja sama homma on jatkunut vielä Kannuksessakin. 

Pari viikkoa sitten tapahtui käytännöntunnilla ikävä tapaus. Oltiin koulun alueella tekemässä hakua (minun piti kirjoittaa näistä treeneistä omakin postaus, mutta olen saamaton kakka :D) ja annoin Kodan hetkeksi kämppikselleni, kun itse tein jotain muuta siinä vieressä. Kodalla ei ollut koppaa päässä ja yhden kennellinjalaisen lähtiessä siitä meidän läheltä liikkeelle kävi K hänen selkäänsä. Ihan puhdas vahinko, kyseinen henkilö ei muistaakseni tiennyt Kodan ongelmista ja kämppikseni luuli koiran olevan kyseisen ihmisen kanssa sujut. Mitään ei onneksi käynyt, henkilö vain tunsi Kodan hampaat selässään, ei muuta. 

Noh, asia jäi ja jatkettiin elämää normaalisti. Seuraavalla viikolla opettaja otti asian kuitenkin kanssani puheeksi. Ei siinä mitään, sovittiin vain, että käytän koppaa aina lenkkeillessä ja käytännön tunneilla silloin kun odotan vuoroani. Käytettiinhän me sitä jo muutenkin vilkkaammilla alueilla lenkkeillessä. 

Itkuhan siinä kuitenkin silloin pääsi, samoin tätä kirjoittaessa, ja olin asiasta aika masentunut pari päivää. Alkaa jo kyllästyttää noiden ongelmien kanssa tappelu, vaikka eteenpäin ollaan menty rutkasti ja tiedän tekeväni kaiken oikein. Tuotakaan vahinkoa ei todennäköisesti olisi päässyt käymään, jos K olisi ollut silloin minun käsissäni. Mielessä kävi silloin, ja on käynyt ennenkin, että olisiko vain helpompi ja kaikille parempi viedä Koda piikille. Se koira ei siitä kuitenkaan mitenkään kärsi. Mutta ainakin vielä se saa pitää henkiriepunsa. 

Viime viikolla meillä oli hallilla käytännöntunti. Tehtiin tottista opettajan kanssa, josta Koda ei oikein tykkää. Sellainen räiskyvä ja innokas persoona, joka heiluttelee välillä paljon käsiään. Viimeksi kun meillä oli kyseisen opettajan tunti K oli vähän väliä haukkumassa hänelle, mutta nyt meni huomattavasti paremmin. Välillä se saattoi katsoa opettajaa epäluuloisesti, mutta pysyi muistaakseni koko tunnin hiljaa! 

Ehkä me tästä vielä eteenpäin päästään.

Sori saatte vanhoja kuvia, koska nyt talvella ottamani ovat ihan järkyttävää kuraa. Mikä on myös syy siihen, ettei muutenkaan ole viime aikoina ollut oikein motivaatiota kuvata. 

Takaisin Kannukseen

Sunnuntaina oli edessä muutto takaisin Kannukseen. Aamulla pakkasin vielä viimeisiä kamoja kasaan ja iltapäivällä pakattiin kaikki autoon ennen kuin otettiin suunta kohti Kannusta. Oltiin jo aiemmin kesällä käyty täällä uudessa asuntolassa viikon verran, mutta nyt päästiin vihdoin lopullisesti muuttamaan. Kirjoitan myöhemmin esittelypostauksen asunnostamme kunhan ollaan päästy kunnolla asettumaan taloksi ja olen saanut kaikki tavarat laitettua paikoilleen. Pian meidän jälkeemme kämppiskin saapui asuntolaan ja lähdettiin yhdessä käymään Kodan kanssa lenkillä.

Maanantaina olikin sitten aika palata koulun penkille. Koulu olisi alkanut vasta 12.30, mutta päädyin heräämään jo seitsemältä, kun en saanut enää unta. Tein rauhassa kaikki aamujutut ja purin vähän tavaroita ennen kuin kymmeneltä lähdettiin juna-asemalle kaveria vastaan. Ehdittiin hyvissä ajoin perille, joten Kodalle jäi hyvin aikaa rauhoittua ja edetä rauhassa. Edellinen kerta asemalla oli vähän katastrofi, kun siellä oli niin paljon ihmisiä ja loppuikohan minulla namitkin kesken.

Nyt Koda osasi kuitenkin olla todella nätisti. Asemalle saapuessamme katseli paria naista vähän jännittyneenä, mutta siirryttiin vain kauemmas ja tehtiin vähän sivulle tuloa ja seuraamista (jotka meni muuten tosi hyvin!) ennen kuin yritettiin lähestymistä uudelleen. Toisella yrityksellä päästiinkin jopa ohittamaan naiset namien kanssa melkein vierestä kävellen. Yhdelle miehelle piti vähän huutaa, kun ei ehditty siirtyä sivummalle tarpeeksi ajoissa, mutta muuten Koda oli todella nätisti ja malttoi välillä rauhoittua makaamaankin.

Koulussa osallistuttiin palaveriin kaikkien kennelluokkien kanssa, missä käytiin läpi kennelvuoron asiat, meille kakkosille selitettiin uudistunut kennelsysteemi (kirjoitan tästäkin myöhemmin, kun tajuan edes itse koko asian) ja ykköset ja kakkoset esittäytyivät toisilleen. Palaverin jälkeen me kakkoset siirryttiin toiseen luokkaan, missä vastuuohjaaja kertoi meille uudesta pieneläinprojektista. Olemme siis hankkimassa koululle lisää pieneläimiä, joten tämä viikko käytettiin mahdollisiin lajeihin tutustumiseen.

Koko tiistai oli varattu omatoimiselle työskentelylle pieneläinprojektin parissa, joten meillä oli periaatteessa koko päivä vapaata. Olimme kuitenkin kämppiksen kanssa lupautuneet menemään yhdeksältä kennelille auttamaan koiran trimmauksessa, mikä kesti kolmisen tuntia kolmenkin ihmisen voimin.

Keskiviikkoaamuna kolmoset pitivät meille koiratreenit. Aluksi käytiin läpi mitä jo osataan, mutta Kodalla ei yhtään riittänyt keskittyminen ja se stressasi vieraita ihmisiä, joten meillä aika meni vain siihen että sain Kodan rauhoittumaan ja keskittymään minuun. Iltapäivä oli varattu pieneläinprojektille, joten silloin oli vapaata.

Torstaiaamuna oli taas kolmosten kanssa treenit. Tehtiin ihan perustottelevaisuuta ja aloitettiin seuraamisella. Olin odottanut Kodan olevan taas ihan keskittymiskyvytön, mutta se teki todella hienosti! Minun nähteni seurasi ihan oikealla paikalla ja kontaktikin pysyi aika kivasti. Sen jälkeen oli kaukoja. Kodaa en uskaltanut päästää kentällä kunnolla irti, joten menin vain hihnanmitan päähän eli n. 3m. Kuten tavallisestikin, Kodan asennonvaihdot oli todella hitaita, näihin pitäisi yrittää jotenkin saada vähän intoa lisää. Lisäksi seisomaan noustessa se ottaa aina muutaman askeleen eteenpäin, joten sillekin pitäisi alkaa tekemään jotain. Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Ensimmäinen yritys meni hyvin ja Koda tuli suoraan luokse, mutta toisella kerralla hajut kiinnostivat enemmän. Sain sen kuitenkin lähtemään hajulta ja tulemaan luokse. Lopuksi otettiin vielä paikkis. Koda pysyi hyvin paikallaan, vaikka vilkuilikin välillä muita ja yhdessä vaiheessa kellahti toiselle lonkalleen.

Iltapäivällä käytiin vielä luokan kanssa läpi pieneläinprojektimme. Kämppiksen kanssa olimme tehneet esitelmän fretistä ja päädytty siihen tulokseen, että sellainen ei tänne sopisi. Ne ovat liian sosiaalisia asuakseen suurimman osan päivästä yksin ja petoeläiminä tarvitsisivat jonkun ihan oman tilan erilleen muista pieneläimistä.

Perjantaiaamuna oli jälleen kerran kolmosten kanssa treenit. Kävimme ensin porukalla läpi palkkaustekniikoita, minkä jälkeen päästiin itse kokeilemaan. Kodan kanssa piti mennä juoksutarhalle, koska sitä ei uskalla koulun alueella irti päästää. Sinne vuoroa odottaessamme Koda uskalsi mennä tutustumaan ohjaajiimme ja nousi oikein syliinkin kerjäämään rapsutuksia.  Juoksutarhaan päästessämme koiraa kiinnosti taas hajut enemmän kuin leikkiminen, mutta toisen koiran patukkaa lainatessa ja Hannan näyttäessä vähän mallia alkoi sitäkin kiinnostaa.

Lauantaina käytiin vielä yhden ykkösen kanssa kentällä treenaamassa. Kodan kanssa tein vain muutaman seuruupätkän ja yritin nyt kunnolla panostaa palkkaukseen. Tilanne oli Kodalle kuitenkin vähän liian vaikea, koska kauempana treenaava kaveri kiinnosti enemmän ja se väsyikin todella nopeasti. Jatkossa pitää siis muistaa pitää harjoitukset helpompina ja lopettaa silloin, kun koiralla on vielä intoa.

Sunnuntaina pidettiin laiskottelupäivä. Aamulla käytiin keskustassa kävelyllä, mikä meni yhtä koirakohtaamista lukuun ottamatta todella hyvin. Päivällä se sai sitten leikkiä sisällä kämppiksen hoitopennun kanssa, nukkua rauhassa ja temppuilla.

Kesän kuulumisia

Edellisestä postauksesta on päässyt vierähtämään jo tovi, joten nyt olisi varmaan lopultakin aika kirjoittaa taas uutta postausta. Kodan kanssa ei kuitenkaan ole tullut tehtyä mitään kamalan erikoista, joten ei ole ollut kirjoitettavaakaan, mutta nyt saatte tällaisen lyhyen yhteenvedon kesästämme edellisen postauksen jälkeen. 

Heinäkuun alussa oltiin Kodan kanssa ystäväni luona pari yötä ja yllätyin suuresti, kun se ei taaskaan sanonut kaverille mitään, vaikka olivat nähneet ensimmäisen kerran noin puoli vuotta sitten (silloinkin Koda meni vain iloisesti tervehtimään). Kaverin poikaystävä ei saanut niin iloista vastaanottoa, mutta melko pian hänkin oli Kodan mielestä aivan ihana. Sieltä lähdinkin sitten itse tätini luo muutamaksi päiväksi vierailemaan ja Koda sai jäädä kaverille hoitoon, kaikki meni hyvin ja Kodan kanssa ei mitään ihmeempiä tehty. Palattuani takaisin lähdettiinkin sitten koiran kanssa taas Kannukseen viikonlopuksi kennelvuoron merkeissä. 

Sen jälkeen minulla oli viikko lomaa, jonka aikana ei tehty mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Lenkkeiltiin, oltiin kotona ja välillä saatettiin treenata - kesän treenimäärään olen kyllä todella pettynyt. Minä kun ajattelin, että nyt kesän aikana treenataan seuraaminen edes välttävään kuntoon, mutta olen ollut todella laiska sen kanssa. Onneksi tässä on vielä reilu kuukausi kuitenkin lomaa jäljellä niin vielä ehtii treenata. 

21.7. aloitin kolmen viikon työharjoittelun koiria hoitaen. Omistaja lähti sukuloimaan ja tarvitsi kolmelle koiralleen hoitajaa, joten suostuin kun en tiennyt mihin muuallekaan menisin harjoittelua tekemään. (Ihan hyvä että menin, sain sukat ja satasen palkaksi hyvästä työstä, jee!) Koirien terveysongelmat asettivat pieniä rajoituksia tekemisen suhteen, mutta eipä se mitään haitannut. Lenkkeiltiin joka päivä vapaana metsässä, pennun kanssa treenattiin perusjuttuja ja tehtiin myös vähän doboa ja esine-etsintää kaikkien kanssa. Pentu pääsi sosiaalistumaan mm. rally-tokokisoihin ja Kokkolaan ja sai paljon ihailua osakseen. Omistajalle lähetin Facebookin kautta aina välillä kuulumisia ja otin paljon kuvia. Iltaisin pihalla kävi vierailemassa siili ja viimeisenä iltana onnistuin saamaan kaverista aika kivoja kuvia. 

Koda oli koko tämän ajan kotona isän kanssa kahden ja minä kävin siellä aina pari päivää viikossa. Harjoittelu ei todellakaan tehnyt hyvää Kodan ongelmille. Heinäkuussa olin onnistunut saamaan ihmisille räyhäämisen jo hyvin kuriin, kävelijät ja pyöräilijät pystyttiin ohittamaan ihan läheltä jopa ilman nameja, mutta nyt se taas huutaa jo kaukana oleville ihmisille. 

Heti harjoittelun loputtua suuntasin viikoksi takaisin Kannukseen, koska lupauduin hoitamaan pikkuelukoita, jotta pääsen näkemään koulun uudet ykköset. Oli tosi mukavan oloista porukkaa, vaikka kauheasti en heidän kanssaan vielä viettänytkään aikaa! Tämä teki Kodallekin varmaan hyvää, kun pääsi näkemään paljon ihmisiä niin ohituksia tuli pakostikin treenattua paljon ja namien kanssa ne sujuikin aika hyvin, kun tarpeeksi kaukaa ohitti.

Koda sai uuden koirakaverinkin, saksanpaimenkoira Piken! Ovat kyllä vähän hankala parivaljakko. Ensimmäiset päivät meni siinä, kun Koda yritti jatkuvasti vain nylkyttää. Ja kun ne lopulta alkoivat oikeasti leikkiäkin, niin se tapahtui vain ja ainoastaan sisällä, koska pihalla Pikeä kiinnostavat vain kivet ja Kodaa hajut. 

Jossain vaiheessa ennen koulun alkua minun pitäisi vielä tehdä kaksi viikkoa harjoittelua jollain lampolalla, mutta sen ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Muuten meillä on Kodan kanssa loppukesän suunnitelmat ihan auki vielä, joten nyt vaan yritetään liikkua ja treenata aktiivisesti sekä kulkea mahdollisimman paljon ihmisten ilmoilla, että saataisiin tuo räyhääminen taas paremmalle mallille. 

Miten teidän kesä on koirien kanssa sujunut?

Viikonloppu kesäkentsulaisena

Toinen vuoroni kesäkentsulaisena alkoi perjantaiaamuna 30.6. Puoli kymmenen aikoihin astelin kennelin ovista sisään ja aloitettiin vuoro jakamalla koirat uusille hoitajille sekä pitämällä nopea vaihtopalaveri. Sen jälkeen ei muuta kuin käytettiin koirat puolipitkillä lenkeillä ja 11:30 päästiin jo viettämään taukoa. Takaisin asuntolalle päästyäni nappasin vain koiran mukaan ja lähdettiin pyöräilemään kauppaan, vajaa 4km lenkki siinä tulikin sitten tehtyä. 

Meillähän on Kodan kanssa ollut (remmi)räyhääminen ongelmana, se kun on vähän arka vieraita ihmisiä kohtaan. Mutta tuossa kauppareissun aikana tein saman huomion kuin torstaina Mustissa ja Mirrissä käydessäni. Koda ei räyhännyt kenellekään. Ei edes näyttänyt siltä että alkaisi kohta räyhäämään, vaikka en edes yrittänyt kiinnittää sen huomiota itseeni ja ihmisiä kulki melkein vierestä. Mustin ja Mirrin työntekijääkin se meni ihan oma-aloitteisesti nätisti haistelemaan. Toivotaan, että tilanne pysyy jatkossakin tällaisena.

Kauppareissulta palatessamme tauko meni Kodan osalta pääasiassa nukkuessa ja minun osaltani Netflixiä katsoen. Lopputauosta tehtiin portin läpi vähän tuttavuutta koulukaverin rescuepentu Lukan kanssa, joka on vasta kolme viikkoa sitten tullut tarhalta. Koda olisi kovasti halunnut päästä leikkimään toisen kanssa, mutta pentua vähän pelotti yli-innokas kaveri. Lopulta ne kuitenkin makoilivat sulassa sovussa portin molemmin puolin ja haistelivat toisiaan nätisti.

16:30 oli aika palata takaisin kennelille. Iltavuoro alkoi päivittäin tehtävillä hommilla, joihin kuuluu koirien lenkitys ja sen jälkeen pikkuelukoiden (3 kania, 2 marsua ja 2 kilpikonnaa) ja nyt poikkeuksellisesti myös kissan hoito. Poikkeuksellista siksi, että kissoja on melko harvoin hoidossa. Kun kaikki eläimet oli hoidettu, pidettiin vähän taukoa kennelin sosiaalitiloissa ja sossuteltiin (= leikitettiin, pidettiin seuraa) samalla yhtä koirista. Lopulta olikin aika alkaa laittaa koirille iltaruoat valmiiksi, ottaa hoitoon tuleva poliisikoira vastaan ja peruspestä pari häkkiä, joista oli koirat lähteneet aamulla. Vuoron lopuksi sitten vaan ruokittiin eläimet ja käytiin koirien kanssa lyhyet pissalenkit ennen kuin 20:30 päästiin pois kenneliltä.

Aamulla soi herätys kuudelta ja seitsemältä olin jo kennelillä, kun oltiin ensin käyty koko porukka ilmoittautumassa navetalle. Ensimmäinen homma aamulla oli viedä muutamat koirat tarhoihin ja avata illalla tulleen poliisikoiran häkistä luukku, että sekin pääsee pihalle. (Poliisikoirathan ovat aseisiin verrattavissa, joten emme saa käsitellä niitä lainkaan. Koira on koko hoitoaikansa häkissä lukkojen takana, mistä se pääsee päivällä luukun kautta kulkemaan tarhaan. Häkissä käydään vain siivoamassa, vaihtamassa vedet ja ruokkimassa koira, jona aikana se lukitaan pihalle kunnes ihminen on poistunut häkistä.) Tarhausten jälkeen lähdettiin käyttämään koirat lenkeillä jonkun jäädessä sillä aikaa siivoamaan häkit. Lenkkien jälkeen oli vuorossa koirien (ja kissan) ruokinta, minkä jälkeen syötiin itse aamupala. Sen jälkeen jatkettiin taas töitä eli hoidettiin pikkuelukat, tarhattiin koirat, asiakaspalvelua ja tehtiin häkki PP. Sitten ehtikin taas pitää vähän taukoa ennen kuin tehtiin kenneltilojen peruspesu, mihin kuuluu lattioiden imurointi ja moppaus, ovenkahvojen ja lasipintojen puhdistus sekä roskisten tyhjennys ja muu perussiistiminen, tarvittaessa myös seinien nihkaus. Sitten vaan koirat lenkille ja ennen tauolle lähtöä niiden päiväherkkujen ja -ruokien jako.

Tauko meni taas pääasiassa sisällä ollessa, mutta kahden aikoihin käytiin viiden koiran voimin juoksutarhassa leikkimässä. Aiemmin mainittu rescuekin oli mukana ja hyvin uskalsi isomman porukan mukana leikkiä. Takaisin asuntolalle tullessa se oli rohkaistunut sen verran, että uskaltaa nyt Kodan kanssa painia kahdestaankin, vaikka vielä edellisenä päivänä pelkäsi sitä.

Kennelillä tehtiin illalla aika lailla samoja asioita kuin edellisenäkin iltana, joten niistä en sen enempää kirjoittele. Vuoron jälkeen lähdettiin vielä käyttämään Kodaa ja Lukaa juoksutarhalla ihan vaan, että saisin tätä postausta varten kuvia. Päivällä kun paistoi niin kirkkaasti aurinko, että kaikki kuvat epäonnistuivat täysin.

Kirjoitan tätä tiistaina ja olen ihan unohtanut mitä sunnuntaina tehtiin, kun en niitä kirjoittanut muistiinkaan mihinkään. Pihan siistimistä lukuun ottamatta mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan tapahtunut, joten ette jää paljosta paitsi.

Maanantaina olimme jo ennen seitsemää kennelillä, koska aamun aikataulu oli vähän tiukempi kuin normaalisti. Yhtä koiraa oltiin tulossa hakemaan jo seitsemältä, joten kaikki sen tavarat ja allekirjoitettava laskulähete piti saada valmiiksi vastaanottotiskille ennen omistajan tuloa. Kun kaikki oli valmiina ja tarhattavat koirat pihalla, jäi yksi meistä hoitajista luovuttamaan koiran muiden lähtiessä lenkeille. 7:15 oli myös tulossa hoitoon kaksi koiraa ja tällä kertaa meitä jäi kolme vastaanottamaan koiria kahden muun lähtiessä lenkeille. Lopuksi me kolme veimme vielä omat koiramme lenkeille.

Lenkkien ja koirien ruokkimisen sekä tarhauksien jälkeen minä menin hoitamaan pikkuelukoita muiden tehdessä kennelin aamusiivoukset. Ja juostahan siinä sai, että pääsisin lähtemään vuorosta vähän aiemmin, enkä siltikään päässyt lähtemään niin aikaisin kuin toivoin. Lopuksi vain täytin kiireellä työpäiväkirjan ja arviointilomakkeen minkä jälkeen menin puolijuoksua asuntolalle, että isä ehtisi ajoissa työvuoroonsa. Takaisin Kalajoelle päästyäni loppupäivä menikin pääasiassa rennosti elokuvia katsellen.

Mitä te opiskelette?

Ps. Meitä voi nyt seurata myös Bloglovinissa!
Pps. Kokeilin kuvissa hieman erilaista muokkaustyyliä. Mitä mieltä olette?