Agilitykurssi 1/4

Osallistuimme maanantaina (2.10) ensimmäistä kertaa kolmannen vuoden opiskelijoiden pitämälle agilityn alkeiskurssille. Kodan kanssahan me ollaan tehty jo jonkin verran agilitya, mutta ajattelin että olisi hyvä käydä vähän kertaamassa perusteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka varmasti tietävät mitä tekevät. 

Kurssilaisten määrä tuli vähän yllätyksenä. Olin odottanut kurssilla olevan yhteensä 5 tai 6 koirakkoa, mutta siellähän olikin varmaan 10 koirakkoa ja päälle vielä muutama ihminen, jotka olivat vain katselemassa. Kodalle tilanne oli siis vähän hankala, kun meidän kaikkien piti ahtautua pieneen halliin, mutta meni se paremmin kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään, jotka tekivät sitten aina vuorollaan omia tehtäviään.

Tämän kurssikerran aiheet oli meille jo ennestään tuttuja ja Koda jaksoi tosi hyvin keskittyä, vaikka paikalla olikin paljon porukkaa. Meidän ryhmämme aloitti ensin harjoittelemaan takapäänkäyttöä tekemällä vatitreeniä ja peruuttamalla matalan tason päälle. Vatitreenissä Koda jää normaalisti pönöttämään, odottaen että ohjaan sitä jotenkin, mutta tällä kertaa se tajusi liikkua ihan itsenäisesti! Peruutuksia ei kauheasti olla tehty, joten Koda kulki alkuun ihan vinossa, mutta kyllä se siitä suoristui, kun itse vaihdoin vähän ohjaustyyliä. Tason päälle ollaan tehty peruutuksia vain kerran joskus viime syksynä, jolloin se ei onnistunut yhtään (tasokin tosin oli silloin paljon korkeampi), mutta nyt Koda osasi tosi hyvin nostaa takajalkojaan.

Sen jälkeen oli vuorossa esteen tarjoamista. Kodan kanssa ollaan tehty tätä ihan kokonaisten esteiden kanssa, mutta nyt oli käytössä pelkästään toinen siiveke, joten Koda ei tainnut sen takia ihan heti tajuta mistä oli kyse. Melko pian sekin alkoi kuitenkin sujua, vaikka aina välillä pitikin pysähtyä miettimään, että mitä tässä nyt taas pitikään tehdä. Lisäksi ohi kulki vähän väliä toisia koirakkoja joille piti aina haukkua.

Viimeisenä otettiin putkitreeniä, mikä sujuikin Kodalta ilman mitään ongelmia. Ohjaajalle tosin piti käydä vähän haukkumassa, mutta sekin hoitui yllättävän nopeasti, kun sai vähän nameja pelottavalta vieraalta. Putket suoritettiin kuitenkin innolla ja vauhdilla eikä haitannut, vaikka niissä oli mutkaakin. Itse tosin olin ihan hermona koko ajan, ettei Koda pääse karkaamaan muiden luokse, mutta aina se tuli tosi hienosti suoraan minun luokseni.

Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat siis todella hyvin eikä muille tarvinnut jatkuvasti olla räyhäämässä, vaikka loppua kohden se haukkuminen lisääntyikin, kun aloimme molemmat väsyä. Itkuhan siinä itselläkin pääsi lopuksi, kun alkaa olla niin lopen kyllästynyt tuon koiran kanssa tappeluun. Mutta näin jälkikäteen huomaa, että todella hienostihan se osasi tuolla olla ja paljon edistystä on tapahtunut jo pelkästään tämän syksyn aikana. Opettajakin sanoi, että sillä voi nyt olla vaan joku toinen murrosikä päällä, kun keväällä ei sitä toista kivestä löytynyt kastroidessa. Toivotaan siis, että tämä tästä iän ja ahkeran harjoittelun myötä rauhoittuisi.

Takaisin Kannukseen

Sunnuntaina oli edessä muutto takaisin Kannukseen. Aamulla pakkasin vielä viimeisiä kamoja kasaan ja iltapäivällä pakattiin kaikki autoon ennen kuin otettiin suunta kohti Kannusta. Oltiin jo aiemmin kesällä käyty täällä uudessa asuntolassa viikon verran, mutta nyt päästiin vihdoin lopullisesti muuttamaan. Kirjoitan myöhemmin esittelypostauksen asunnostamme kunhan ollaan päästy kunnolla asettumaan taloksi ja olen saanut kaikki tavarat laitettua paikoilleen. Pian meidän jälkeemme kämppiskin saapui asuntolaan ja lähdettiin yhdessä käymään Kodan kanssa lenkillä.

Maanantaina olikin sitten aika palata koulun penkille. Koulu olisi alkanut vasta 12.30, mutta päädyin heräämään jo seitsemältä, kun en saanut enää unta. Tein rauhassa kaikki aamujutut ja purin vähän tavaroita ennen kuin kymmeneltä lähdettiin juna-asemalle kaveria vastaan. Ehdittiin hyvissä ajoin perille, joten Kodalle jäi hyvin aikaa rauhoittua ja edetä rauhassa. Edellinen kerta asemalla oli vähän katastrofi, kun siellä oli niin paljon ihmisiä ja loppuikohan minulla namitkin kesken.

Nyt Koda osasi kuitenkin olla todella nätisti. Asemalle saapuessamme katseli paria naista vähän jännittyneenä, mutta siirryttiin vain kauemmas ja tehtiin vähän sivulle tuloa ja seuraamista (jotka meni muuten tosi hyvin!) ennen kuin yritettiin lähestymistä uudelleen. Toisella yrityksellä päästiinkin jopa ohittamaan naiset namien kanssa melkein vierestä kävellen. Yhdelle miehelle piti vähän huutaa, kun ei ehditty siirtyä sivummalle tarpeeksi ajoissa, mutta muuten Koda oli todella nätisti ja malttoi välillä rauhoittua makaamaankin.

Koulussa osallistuttiin palaveriin kaikkien kennelluokkien kanssa, missä käytiin läpi kennelvuoron asiat, meille kakkosille selitettiin uudistunut kennelsysteemi (kirjoitan tästäkin myöhemmin, kun tajuan edes itse koko asian) ja ykköset ja kakkoset esittäytyivät toisilleen. Palaverin jälkeen me kakkoset siirryttiin toiseen luokkaan, missä vastuuohjaaja kertoi meille uudesta pieneläinprojektista. Olemme siis hankkimassa koululle lisää pieneläimiä, joten tämä viikko käytettiin mahdollisiin lajeihin tutustumiseen.

Koko tiistai oli varattu omatoimiselle työskentelylle pieneläinprojektin parissa, joten meillä oli periaatteessa koko päivä vapaata. Olimme kuitenkin kämppiksen kanssa lupautuneet menemään yhdeksältä kennelille auttamaan koiran trimmauksessa, mikä kesti kolmisen tuntia kolmenkin ihmisen voimin.

Keskiviikkoaamuna kolmoset pitivät meille koiratreenit. Aluksi käytiin läpi mitä jo osataan, mutta Kodalla ei yhtään riittänyt keskittyminen ja se stressasi vieraita ihmisiä, joten meillä aika meni vain siihen että sain Kodan rauhoittumaan ja keskittymään minuun. Iltapäivä oli varattu pieneläinprojektille, joten silloin oli vapaata.

Torstaiaamuna oli taas kolmosten kanssa treenit. Tehtiin ihan perustottelevaisuuta ja aloitettiin seuraamisella. Olin odottanut Kodan olevan taas ihan keskittymiskyvytön, mutta se teki todella hienosti! Minun nähteni seurasi ihan oikealla paikalla ja kontaktikin pysyi aika kivasti. Sen jälkeen oli kaukoja. Kodaa en uskaltanut päästää kentällä kunnolla irti, joten menin vain hihnanmitan päähän eli n. 3m. Kuten tavallisestikin, Kodan asennonvaihdot oli todella hitaita, näihin pitäisi yrittää jotenkin saada vähän intoa lisää. Lisäksi seisomaan noustessa se ottaa aina muutaman askeleen eteenpäin, joten sillekin pitäisi alkaa tekemään jotain. Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Ensimmäinen yritys meni hyvin ja Koda tuli suoraan luokse, mutta toisella kerralla hajut kiinnostivat enemmän. Sain sen kuitenkin lähtemään hajulta ja tulemaan luokse. Lopuksi otettiin vielä paikkis. Koda pysyi hyvin paikallaan, vaikka vilkuilikin välillä muita ja yhdessä vaiheessa kellahti toiselle lonkalleen.

Iltapäivällä käytiin vielä luokan kanssa läpi pieneläinprojektimme. Kämppiksen kanssa olimme tehneet esitelmän fretistä ja päädytty siihen tulokseen, että sellainen ei tänne sopisi. Ne ovat liian sosiaalisia asuakseen suurimman osan päivästä yksin ja petoeläiminä tarvitsisivat jonkun ihan oman tilan erilleen muista pieneläimistä.

Perjantaiaamuna oli jälleen kerran kolmosten kanssa treenit. Kävimme ensin porukalla läpi palkkaustekniikoita, minkä jälkeen päästiin itse kokeilemaan. Kodan kanssa piti mennä juoksutarhalle, koska sitä ei uskalla koulun alueella irti päästää. Sinne vuoroa odottaessamme Koda uskalsi mennä tutustumaan ohjaajiimme ja nousi oikein syliinkin kerjäämään rapsutuksia.  Juoksutarhaan päästessämme koiraa kiinnosti taas hajut enemmän kuin leikkiminen, mutta toisen koiran patukkaa lainatessa ja Hannan näyttäessä vähän mallia alkoi sitäkin kiinnostaa.

Lauantaina käytiin vielä yhden ykkösen kanssa kentällä treenaamassa. Kodan kanssa tein vain muutaman seuruupätkän ja yritin nyt kunnolla panostaa palkkaukseen. Tilanne oli Kodalle kuitenkin vähän liian vaikea, koska kauempana treenaava kaveri kiinnosti enemmän ja se väsyikin todella nopeasti. Jatkossa pitää siis muistaa pitää harjoitukset helpompina ja lopettaa silloin, kun koiralla on vielä intoa.

Sunnuntaina pidettiin laiskottelupäivä. Aamulla käytiin keskustassa kävelyllä, mikä meni yhtä koirakohtaamista lukuun ottamatta todella hyvin. Päivällä se sai sitten leikkiä sisällä kämppiksen hoitopennun kanssa, nukkua rauhassa ja temppuilla.