Tavoitteet vuodelle 2018

Vuosi lähenee loppuaan, joten nyt olisi varmaan hyvä aika miettiä tavoitteita ensi vuodelle. Kuluneen vuoden aikana on ollut ylä- ja alamäkiä niin koirajutuissa kuin henkilökohtaisessa elämässäkin, mutta pääsääntöisesti sanoisin tämän olleen melko hyvä vuosi. Toivon seuraavan vuoden olevan vielä edellistäkin parempi niin meille kuin myös teille kaikille.

Ohjaaja tavoitteet vuodelle 2018

• Suunnitelmallisuutta treeneihin. Tällä hetkellä meidän treenikuviot on luokkaa "menen treenaamaan silloin kun sattuu huvittamaan ja teen aina samoja juttuja". Minulla ei ole mikään kiire tai kamala hinku kisaamaan, joten sinänsä tämä ei haittaa mitään. Mutta olisihan se joskus kiva päästä kisakentille asti, joten pidemmän päälle tällainen ei ole toimivaa. Jatkossa yritän siis suunnitella treenimme paremmin ja treenien jälkeen kirjoitan ylös miten meni ja mitä teimme. Lisäksi yritän videoida treenejämme. 

• Enemmän treenejä. Tähän pätee samat syyt kuin yllä olevaankin. Tällä hetkellä käymme treenamassa ehkä pari kertaa kuukaudessa, joten määrää pitää ihan ehdottomasti lisätä. Jos ei muuten niin edes sen takia, etten maksanut 50€ turhaan hallikortista.

• Kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta. Minua vähänkin tuntevat ihmiset ovat varmasti huomanneet etten ole kovin kärsivällinen persoona ja tämä pätee oikeastaan ihan kaikkeen. Kärsimättömyys taas johtaa siihen, että ärsyynnyn todella helposti ja se ei ole mitään hiljaista kuultavaa. Luonnollisesti tämä sama toistuu myös koirajutuissa, erityisesti lenkkeillessä kun koira ei osaakaan lukea ajatuksiani tai tee juuri niin kuin sanon sillä samaisella sekunnilla. Kyllähän sen jälkikäteen aina tajuaa, ettei se koiralle raivoaminen mitään auta, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Samoin uusia juttuja opeteltaessa hermostun herkästi, jos Koda ei tajuakaan heti mitä ajan takaa. Jotenkin itsellä vain on päässä ajatus, että se on paimenkoira, joten tottakai sen kuuluu tajuta aina heti mitä haluan. Vaikka eiköhän se vika ole ihan minussa itsessäni, kun en vielä osaa kunnolla. Ensi vuonna yritän siis kehittää itsehillintääni, ettei tulisi ainakaan siihen koiraan purettua pahaa mieltä, koska kyllähän tuollainen varmasti vaikuttaa suhteeseen. 

• Enemmän yhdessäoloa ja terveellisemmät elämäntavat. Etenkin nyt syksyllä koulu on tuntunut vievän ihan hirveästi aikaa ja olen jatkuvasti väsynyt. Tämä taas johtaa siihen, ettei oikein jaksa lenkkeillä koiran kanssa tai muutenkaan viettää sen kanssa aikaa, mikä on Kodan kannalta todella epäreilua. Elämäntavat saisi siis lähteä heti remonttiin, varsinkin syöminen. Olen oikeasti elänyt tämän syksyn käytännössä leivällä ja makaroonilla, joten siihen pitäisi saada vähän monipuolisuutta niin ehkä energiaakin olisi enemmän. 

• Blogin aktivoiminen. Blogi olisi tosiaan kiva saada aktivoitua. Erityisesti siksi, että täältä olisi sitten helppo seurata miten ollaan edistytty eri asioissa ja ylipäätään mitä ollaan milloinkin tehty. En kuitenkaan halua kirjoittamisesta liikaa paineita, joten vähintään yksi postaus viikossa kuulostaisi ihan toteutettavissa olevalta tavoitteelta. Nyt jos aletaan aktiivisemmin treenaamaankin niin on oikeasti jotain kirjoitettavaakin.

• Koulutuksissa, luennoilla ja leireillä käymistä. Tämän toteutuminen riippuu hyvin pitkälti rahatilanteestani, mikä ei ainakaan viime aikoina ole ollut erityisen hyvä. Enköhän minä vuoden aikana kuitenkin edes muutamassa tuollaisessa tule käymään. Vuoden alussa minun pitäisi vihdoin saada oma autokin, joten ei tarvitse kyydeistäkään huolehtia.

• Koirakulujen kirjaaminen. Tänä vuonna taisin tätä yrittää jo aloittaa, mutta se jäi kesken. Ensi vuonna yritän pitää koko vuoden tarkasti kirjaa koiraan menevistä kustannuksista niin näkee vähän kuinka kallista touhua tämä onkaan. 

Kodan tavoitteet vuodelle 2018

• Räyhääminen. Tämä olisi todella mukava saada kuriin. Ei välttämättä edes sille tasolle, että Koda pystyy kohtaamaan vieraan ihmisen ilman kauheaa huutoa ja hyökkimistä, mutta sentään niin ettei lenkillä tarvitse kulkea jatkuvasti silmät selässä ja koppa päässä. Tämän kanssa onkin tehty nyt jo paljon töitä ja edistystä on ihan ehdottomasti tullut. Torstain treeneissä (aiheena vastaehdollistaminen) olisiko mennyt n. 15min että sain sen kahden vieraan ihmisen luokse ihan siliteltäväksi asti ilman minkäännäköistä räyhäämistä. Noita samoja treenejä jatketaan kyllä sitten itsenäisesti lomankin jälkeen, jos saan koululta vapaaehtoisia avustajiksi. Kyllä me Kodasta vielä yhteiskuntakelpoinen saadaan. 

• Rally-toko alokasluokka. Virallisiin kisoihin tuskin ollaan menossa ainakaan vielä, mutta haluaisin saada rally-tokon alokasliikkeet kuntoon ja ehkä päästä hyväksytysti läpi jostain mölleistä. 

• Luustokuvaus. Helmikuussa Koda täyttää 2 vuotta ja silloin olisi tarkoitus kuvauttaa ainakin selkä, lonkat ja kyynärät. Pidetään siis peukut pystyssä, että Koda olisi niiltä osin terve ja pysyisi muutenkin terveenä läpi vuoden. 

• Häiriötreeniä ja luoksetulon vahvistamista. Näitä ihan ehdottomasti enemmän. Häiriöt nyt eivät niin suuri ongelma ole, mutta luoksetulo on nykyään sitä että koira tulee jos mitään mielenkiintoisempaa ei ole. Tähänkin meillä on kyllä käsky millä sen saa esim. hajultakin lähtemään, mutta olisi se kivaa (ja turvallisempaa), jos tulisi heti ensimmäisestä käskystä.

Nämä tavoitteet mielessä pitäen suunnataan vuoteen 2018. Toivotaan, että tavoitteet täyttyvät! Millaisia tavoitteita teillä on seuraavalle vuodelle?

Agilitykurssi 1/4

Osallistuimme maanantaina (2.10) ensimmäistä kertaa kolmannen vuoden opiskelijoiden pitämälle agilityn alkeiskurssille. Kodan kanssahan me ollaan tehty jo jonkin verran agilitya, mutta ajattelin että olisi hyvä käydä vähän kertaamassa perusteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka varmasti tietävät mitä tekevät. 

Kurssilaisten määrä tuli vähän yllätyksenä. Olin odottanut kurssilla olevan yhteensä 5 tai 6 koirakkoa, mutta siellähän olikin varmaan 10 koirakkoa ja päälle vielä muutama ihminen, jotka olivat vain katselemassa. Kodalle tilanne oli siis vähän hankala, kun meidän kaikkien piti ahtautua pieneen halliin, mutta meni se paremmin kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään, jotka tekivät sitten aina vuorollaan omia tehtäviään.

Tämän kurssikerran aiheet oli meille jo ennestään tuttuja ja Koda jaksoi tosi hyvin keskittyä, vaikka paikalla olikin paljon porukkaa. Meidän ryhmämme aloitti ensin harjoittelemaan takapäänkäyttöä tekemällä vatitreeniä ja peruuttamalla matalan tason päälle. Vatitreenissä Koda jää normaalisti pönöttämään, odottaen että ohjaan sitä jotenkin, mutta tällä kertaa se tajusi liikkua ihan itsenäisesti! Peruutuksia ei kauheasti olla tehty, joten Koda kulki alkuun ihan vinossa, mutta kyllä se siitä suoristui, kun itse vaihdoin vähän ohjaustyyliä. Tason päälle ollaan tehty peruutuksia vain kerran joskus viime syksynä, jolloin se ei onnistunut yhtään (tasokin tosin oli silloin paljon korkeampi), mutta nyt Koda osasi tosi hyvin nostaa takajalkojaan.

Sen jälkeen oli vuorossa esteen tarjoamista. Kodan kanssa ollaan tehty tätä ihan kokonaisten esteiden kanssa, mutta nyt oli käytössä pelkästään toinen siiveke, joten Koda ei tainnut sen takia ihan heti tajuta mistä oli kyse. Melko pian sekin alkoi kuitenkin sujua, vaikka aina välillä pitikin pysähtyä miettimään, että mitä tässä nyt taas pitikään tehdä. Lisäksi ohi kulki vähän väliä toisia koirakkoja joille piti aina haukkua.

Viimeisenä otettiin putkitreeniä, mikä sujuikin Kodalta ilman mitään ongelmia. Ohjaajalle tosin piti käydä vähän haukkumassa, mutta sekin hoitui yllättävän nopeasti, kun sai vähän nameja pelottavalta vieraalta. Putket suoritettiin kuitenkin innolla ja vauhdilla eikä haitannut, vaikka niissä oli mutkaakin. Itse tosin olin ihan hermona koko ajan, ettei Koda pääse karkaamaan muiden luokse, mutta aina se tuli tosi hienosti suoraan minun luokseni.

Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat siis todella hyvin eikä muille tarvinnut jatkuvasti olla räyhäämässä, vaikka loppua kohden se haukkuminen lisääntyikin, kun aloimme molemmat väsyä. Itkuhan siinä itselläkin pääsi lopuksi, kun alkaa olla niin lopen kyllästynyt tuon koiran kanssa tappeluun. Mutta näin jälkikäteen huomaa, että todella hienostihan se osasi tuolla olla ja paljon edistystä on tapahtunut jo pelkästään tämän syksyn aikana. Opettajakin sanoi, että sillä voi nyt olla vaan joku toinen murrosikä päällä, kun keväällä ei sitä toista kivestä löytynyt kastroidessa. Toivotaan siis, että tämä tästä iän ja ahkeran harjoittelun myötä rauhoittuisi.

Takaisin Kannukseen

Sunnuntaina oli edessä muutto takaisin Kannukseen. Aamulla pakkasin vielä viimeisiä kamoja kasaan ja iltapäivällä pakattiin kaikki autoon ennen kuin otettiin suunta kohti Kannusta. Oltiin jo aiemmin kesällä käyty täällä uudessa asuntolassa viikon verran, mutta nyt päästiin vihdoin lopullisesti muuttamaan. Kirjoitan myöhemmin esittelypostauksen asunnostamme kunhan ollaan päästy kunnolla asettumaan taloksi ja olen saanut kaikki tavarat laitettua paikoilleen. Pian meidän jälkeemme kämppiskin saapui asuntolaan ja lähdettiin yhdessä käymään Kodan kanssa lenkillä.

Maanantaina olikin sitten aika palata koulun penkille. Koulu olisi alkanut vasta 12.30, mutta päädyin heräämään jo seitsemältä, kun en saanut enää unta. Tein rauhassa kaikki aamujutut ja purin vähän tavaroita ennen kuin kymmeneltä lähdettiin juna-asemalle kaveria vastaan. Ehdittiin hyvissä ajoin perille, joten Kodalle jäi hyvin aikaa rauhoittua ja edetä rauhassa. Edellinen kerta asemalla oli vähän katastrofi, kun siellä oli niin paljon ihmisiä ja loppuikohan minulla namitkin kesken.

Nyt Koda osasi kuitenkin olla todella nätisti. Asemalle saapuessamme katseli paria naista vähän jännittyneenä, mutta siirryttiin vain kauemmas ja tehtiin vähän sivulle tuloa ja seuraamista (jotka meni muuten tosi hyvin!) ennen kuin yritettiin lähestymistä uudelleen. Toisella yrityksellä päästiinkin jopa ohittamaan naiset namien kanssa melkein vierestä kävellen. Yhdelle miehelle piti vähän huutaa, kun ei ehditty siirtyä sivummalle tarpeeksi ajoissa, mutta muuten Koda oli todella nätisti ja malttoi välillä rauhoittua makaamaankin.

Koulussa osallistuttiin palaveriin kaikkien kennelluokkien kanssa, missä käytiin läpi kennelvuoron asiat, meille kakkosille selitettiin uudistunut kennelsysteemi (kirjoitan tästäkin myöhemmin, kun tajuan edes itse koko asian) ja ykköset ja kakkoset esittäytyivät toisilleen. Palaverin jälkeen me kakkoset siirryttiin toiseen luokkaan, missä vastuuohjaaja kertoi meille uudesta pieneläinprojektista. Olemme siis hankkimassa koululle lisää pieneläimiä, joten tämä viikko käytettiin mahdollisiin lajeihin tutustumiseen.

Koko tiistai oli varattu omatoimiselle työskentelylle pieneläinprojektin parissa, joten meillä oli periaatteessa koko päivä vapaata. Olimme kuitenkin kämppiksen kanssa lupautuneet menemään yhdeksältä kennelille auttamaan koiran trimmauksessa, mikä kesti kolmisen tuntia kolmenkin ihmisen voimin.

Keskiviikkoaamuna kolmoset pitivät meille koiratreenit. Aluksi käytiin läpi mitä jo osataan, mutta Kodalla ei yhtään riittänyt keskittyminen ja se stressasi vieraita ihmisiä, joten meillä aika meni vain siihen että sain Kodan rauhoittumaan ja keskittymään minuun. Iltapäivä oli varattu pieneläinprojektille, joten silloin oli vapaata.

Torstaiaamuna oli taas kolmosten kanssa treenit. Tehtiin ihan perustottelevaisuuta ja aloitettiin seuraamisella. Olin odottanut Kodan olevan taas ihan keskittymiskyvytön, mutta se teki todella hienosti! Minun nähteni seurasi ihan oikealla paikalla ja kontaktikin pysyi aika kivasti. Sen jälkeen oli kaukoja. Kodaa en uskaltanut päästää kentällä kunnolla irti, joten menin vain hihnanmitan päähän eli n. 3m. Kuten tavallisestikin, Kodan asennonvaihdot oli todella hitaita, näihin pitäisi yrittää jotenkin saada vähän intoa lisää. Lisäksi seisomaan noustessa se ottaa aina muutaman askeleen eteenpäin, joten sillekin pitäisi alkaa tekemään jotain. Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Ensimmäinen yritys meni hyvin ja Koda tuli suoraan luokse, mutta toisella kerralla hajut kiinnostivat enemmän. Sain sen kuitenkin lähtemään hajulta ja tulemaan luokse. Lopuksi otettiin vielä paikkis. Koda pysyi hyvin paikallaan, vaikka vilkuilikin välillä muita ja yhdessä vaiheessa kellahti toiselle lonkalleen.

Iltapäivällä käytiin vielä luokan kanssa läpi pieneläinprojektimme. Kämppiksen kanssa olimme tehneet esitelmän fretistä ja päädytty siihen tulokseen, että sellainen ei tänne sopisi. Ne ovat liian sosiaalisia asuakseen suurimman osan päivästä yksin ja petoeläiminä tarvitsisivat jonkun ihan oman tilan erilleen muista pieneläimistä.

Perjantaiaamuna oli jälleen kerran kolmosten kanssa treenit. Kävimme ensin porukalla läpi palkkaustekniikoita, minkä jälkeen päästiin itse kokeilemaan. Kodan kanssa piti mennä juoksutarhalle, koska sitä ei uskalla koulun alueella irti päästää. Sinne vuoroa odottaessamme Koda uskalsi mennä tutustumaan ohjaajiimme ja nousi oikein syliinkin kerjäämään rapsutuksia.  Juoksutarhaan päästessämme koiraa kiinnosti taas hajut enemmän kuin leikkiminen, mutta toisen koiran patukkaa lainatessa ja Hannan näyttäessä vähän mallia alkoi sitäkin kiinnostaa.

Lauantaina käytiin vielä yhden ykkösen kanssa kentällä treenaamassa. Kodan kanssa tein vain muutaman seuruupätkän ja yritin nyt kunnolla panostaa palkkaukseen. Tilanne oli Kodalle kuitenkin vähän liian vaikea, koska kauempana treenaava kaveri kiinnosti enemmän ja se väsyikin todella nopeasti. Jatkossa pitää siis muistaa pitää harjoitukset helpompina ja lopettaa silloin, kun koiralla on vielä intoa.

Sunnuntaina pidettiin laiskottelupäivä. Aamulla käytiin keskustassa kävelyllä, mikä meni yhtä koirakohtaamista lukuun ottamatta todella hyvin. Päivällä se sai sitten leikkiä sisällä kämppiksen hoitopennun kanssa, nukkua rauhassa ja temppuilla.

Kesän kuulumisia

Edellisestä postauksesta on päässyt vierähtämään jo tovi, joten nyt olisi varmaan lopultakin aika kirjoittaa taas uutta postausta. Kodan kanssa ei kuitenkaan ole tullut tehtyä mitään kamalan erikoista, joten ei ole ollut kirjoitettavaakaan, mutta nyt saatte tällaisen lyhyen yhteenvedon kesästämme edellisen postauksen jälkeen. 

Heinäkuun alussa oltiin Kodan kanssa ystäväni luona pari yötä ja yllätyin suuresti, kun se ei taaskaan sanonut kaverille mitään, vaikka olivat nähneet ensimmäisen kerran noin puoli vuotta sitten (silloinkin Koda meni vain iloisesti tervehtimään). Kaverin poikaystävä ei saanut niin iloista vastaanottoa, mutta melko pian hänkin oli Kodan mielestä aivan ihana. Sieltä lähdinkin sitten itse tätini luo muutamaksi päiväksi vierailemaan ja Koda sai jäädä kaverille hoitoon, kaikki meni hyvin ja Kodan kanssa ei mitään ihmeempiä tehty. Palattuani takaisin lähdettiinkin sitten koiran kanssa taas Kannukseen viikonlopuksi kennelvuoron merkeissä. 

Sen jälkeen minulla oli viikko lomaa, jonka aikana ei tehty mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Lenkkeiltiin, oltiin kotona ja välillä saatettiin treenata - kesän treenimäärään olen kyllä todella pettynyt. Minä kun ajattelin, että nyt kesän aikana treenataan seuraaminen edes välttävään kuntoon, mutta olen ollut todella laiska sen kanssa. Onneksi tässä on vielä reilu kuukausi kuitenkin lomaa jäljellä niin vielä ehtii treenata. 

21.7. aloitin kolmen viikon työharjoittelun koiria hoitaen. Omistaja lähti sukuloimaan ja tarvitsi kolmelle koiralleen hoitajaa, joten suostuin kun en tiennyt mihin muuallekaan menisin harjoittelua tekemään. (Ihan hyvä että menin, sain sukat ja satasen palkaksi hyvästä työstä, jee!) Koirien terveysongelmat asettivat pieniä rajoituksia tekemisen suhteen, mutta eipä se mitään haitannut. Lenkkeiltiin joka päivä vapaana metsässä, pennun kanssa treenattiin perusjuttuja ja tehtiin myös vähän doboa ja esine-etsintää kaikkien kanssa. Pentu pääsi sosiaalistumaan mm. rally-tokokisoihin ja Kokkolaan ja sai paljon ihailua osakseen. Omistajalle lähetin Facebookin kautta aina välillä kuulumisia ja otin paljon kuvia. Iltaisin pihalla kävi vierailemassa siili ja viimeisenä iltana onnistuin saamaan kaverista aika kivoja kuvia. 

Koda oli koko tämän ajan kotona isän kanssa kahden ja minä kävin siellä aina pari päivää viikossa. Harjoittelu ei todellakaan tehnyt hyvää Kodan ongelmille. Heinäkuussa olin onnistunut saamaan ihmisille räyhäämisen jo hyvin kuriin, kävelijät ja pyöräilijät pystyttiin ohittamaan ihan läheltä jopa ilman nameja, mutta nyt se taas huutaa jo kaukana oleville ihmisille. 

Heti harjoittelun loputtua suuntasin viikoksi takaisin Kannukseen, koska lupauduin hoitamaan pikkuelukoita, jotta pääsen näkemään koulun uudet ykköset. Oli tosi mukavan oloista porukkaa, vaikka kauheasti en heidän kanssaan vielä viettänytkään aikaa! Tämä teki Kodallekin varmaan hyvää, kun pääsi näkemään paljon ihmisiä niin ohituksia tuli pakostikin treenattua paljon ja namien kanssa ne sujuikin aika hyvin, kun tarpeeksi kaukaa ohitti.

Koda sai uuden koirakaverinkin, saksanpaimenkoira Piken! Ovat kyllä vähän hankala parivaljakko. Ensimmäiset päivät meni siinä, kun Koda yritti jatkuvasti vain nylkyttää. Ja kun ne lopulta alkoivat oikeasti leikkiäkin, niin se tapahtui vain ja ainoastaan sisällä, koska pihalla Pikeä kiinnostavat vain kivet ja Kodaa hajut. 

Jossain vaiheessa ennen koulun alkua minun pitäisi vielä tehdä kaksi viikkoa harjoittelua jollain lampolalla, mutta sen ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Muuten meillä on Kodan kanssa loppukesän suunnitelmat ihan auki vielä, joten nyt vaan yritetään liikkua ja treenata aktiivisesti sekä kulkea mahdollisimman paljon ihmisten ilmoilla, että saataisiin tuo räyhääminen taas paremmalle mallille. 

Miten teidän kesä on koirien kanssa sujunut?

Viikonloppu kesäkentsulaisena

Toinen vuoroni kesäkentsulaisena alkoi perjantaiaamuna 30.6. Puoli kymmenen aikoihin astelin kennelin ovista sisään ja aloitettiin vuoro jakamalla koirat uusille hoitajille sekä pitämällä nopea vaihtopalaveri. Sen jälkeen ei muuta kuin käytettiin koirat puolipitkillä lenkeillä ja 11:30 päästiin jo viettämään taukoa. Takaisin asuntolalle päästyäni nappasin vain koiran mukaan ja lähdettiin pyöräilemään kauppaan, vajaa 4km lenkki siinä tulikin sitten tehtyä. 

Meillähän on Kodan kanssa ollut (remmi)räyhääminen ongelmana, se kun on vähän arka vieraita ihmisiä kohtaan. Mutta tuossa kauppareissun aikana tein saman huomion kuin torstaina Mustissa ja Mirrissä käydessäni. Koda ei räyhännyt kenellekään. Ei edes näyttänyt siltä että alkaisi kohta räyhäämään, vaikka en edes yrittänyt kiinnittää sen huomiota itseeni ja ihmisiä kulki melkein vierestä. Mustin ja Mirrin työntekijääkin se meni ihan oma-aloitteisesti nätisti haistelemaan. Toivotaan, että tilanne pysyy jatkossakin tällaisena.

Kauppareissulta palatessamme tauko meni Kodan osalta pääasiassa nukkuessa ja minun osaltani Netflixiä katsoen. Lopputauosta tehtiin portin läpi vähän tuttavuutta koulukaverin rescuepentu Lukan kanssa, joka on vasta kolme viikkoa sitten tullut tarhalta. Koda olisi kovasti halunnut päästä leikkimään toisen kanssa, mutta pentua vähän pelotti yli-innokas kaveri. Lopulta ne kuitenkin makoilivat sulassa sovussa portin molemmin puolin ja haistelivat toisiaan nätisti.

16:30 oli aika palata takaisin kennelille. Iltavuoro alkoi päivittäin tehtävillä hommilla, joihin kuuluu koirien lenkitys ja sen jälkeen pikkuelukoiden (3 kania, 2 marsua ja 2 kilpikonnaa) ja nyt poikkeuksellisesti myös kissan hoito. Poikkeuksellista siksi, että kissoja on melko harvoin hoidossa. Kun kaikki eläimet oli hoidettu, pidettiin vähän taukoa kennelin sosiaalitiloissa ja sossuteltiin (= leikitettiin, pidettiin seuraa) samalla yhtä koirista. Lopulta olikin aika alkaa laittaa koirille iltaruoat valmiiksi, ottaa hoitoon tuleva poliisikoira vastaan ja peruspestä pari häkkiä, joista oli koirat lähteneet aamulla. Vuoron lopuksi sitten vaan ruokittiin eläimet ja käytiin koirien kanssa lyhyet pissalenkit ennen kuin 20:30 päästiin pois kenneliltä.

Aamulla soi herätys kuudelta ja seitsemältä olin jo kennelillä, kun oltiin ensin käyty koko porukka ilmoittautumassa navetalle. Ensimmäinen homma aamulla oli viedä muutamat koirat tarhoihin ja avata illalla tulleen poliisikoiran häkistä luukku, että sekin pääsee pihalle. (Poliisikoirathan ovat aseisiin verrattavissa, joten emme saa käsitellä niitä lainkaan. Koira on koko hoitoaikansa häkissä lukkojen takana, mistä se pääsee päivällä luukun kautta kulkemaan tarhaan. Häkissä käydään vain siivoamassa, vaihtamassa vedet ja ruokkimassa koira, jona aikana se lukitaan pihalle kunnes ihminen on poistunut häkistä.) Tarhausten jälkeen lähdettiin käyttämään koirat lenkeillä jonkun jäädessä sillä aikaa siivoamaan häkit. Lenkkien jälkeen oli vuorossa koirien (ja kissan) ruokinta, minkä jälkeen syötiin itse aamupala. Sen jälkeen jatkettiin taas töitä eli hoidettiin pikkuelukat, tarhattiin koirat, asiakaspalvelua ja tehtiin häkki PP. Sitten ehtikin taas pitää vähän taukoa ennen kuin tehtiin kenneltilojen peruspesu, mihin kuuluu lattioiden imurointi ja moppaus, ovenkahvojen ja lasipintojen puhdistus sekä roskisten tyhjennys ja muu perussiistiminen, tarvittaessa myös seinien nihkaus. Sitten vaan koirat lenkille ja ennen tauolle lähtöä niiden päiväherkkujen ja -ruokien jako.

Tauko meni taas pääasiassa sisällä ollessa, mutta kahden aikoihin käytiin viiden koiran voimin juoksutarhassa leikkimässä. Aiemmin mainittu rescuekin oli mukana ja hyvin uskalsi isomman porukan mukana leikkiä. Takaisin asuntolalle tullessa se oli rohkaistunut sen verran, että uskaltaa nyt Kodan kanssa painia kahdestaankin, vaikka vielä edellisenä päivänä pelkäsi sitä.

Kennelillä tehtiin illalla aika lailla samoja asioita kuin edellisenäkin iltana, joten niistä en sen enempää kirjoittele. Vuoron jälkeen lähdettiin vielä käyttämään Kodaa ja Lukaa juoksutarhalla ihan vaan, että saisin tätä postausta varten kuvia. Päivällä kun paistoi niin kirkkaasti aurinko, että kaikki kuvat epäonnistuivat täysin.

Kirjoitan tätä tiistaina ja olen ihan unohtanut mitä sunnuntaina tehtiin, kun en niitä kirjoittanut muistiinkaan mihinkään. Pihan siistimistä lukuun ottamatta mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan tapahtunut, joten ette jää paljosta paitsi.

Maanantaina olimme jo ennen seitsemää kennelillä, koska aamun aikataulu oli vähän tiukempi kuin normaalisti. Yhtä koiraa oltiin tulossa hakemaan jo seitsemältä, joten kaikki sen tavarat ja allekirjoitettava laskulähete piti saada valmiiksi vastaanottotiskille ennen omistajan tuloa. Kun kaikki oli valmiina ja tarhattavat koirat pihalla, jäi yksi meistä hoitajista luovuttamaan koiran muiden lähtiessä lenkeille. 7:15 oli myös tulossa hoitoon kaksi koiraa ja tällä kertaa meitä jäi kolme vastaanottamaan koiria kahden muun lähtiessä lenkeille. Lopuksi me kolme veimme vielä omat koiramme lenkeille.

Lenkkien ja koirien ruokkimisen sekä tarhauksien jälkeen minä menin hoitamaan pikkuelukoita muiden tehdessä kennelin aamusiivoukset. Ja juostahan siinä sai, että pääsisin lähtemään vuorosta vähän aiemmin, enkä siltikään päässyt lähtemään niin aikaisin kuin toivoin. Lopuksi vain täytin kiireellä työpäiväkirjan ja arviointilomakkeen minkä jälkeen menin puolijuoksua asuntolalle, että isä ehtisi ajoissa työvuoroonsa. Takaisin Kalajoelle päästyäni loppupäivä menikin pääasiassa rennosti elokuvia katsellen.

Mitä te opiskelette?

Ps. Meitä voi nyt seurata myös Bloglovinissa!
Pps. Kokeilin kuvissa hieman erilaista muokkaustyyliä. Mitä mieltä olette?

Hoitolainen

Maanantaina tuli taas pitkästä aikaa ystäväni koiranpentu, Kodan veljenpoika, meille hoitoon. Koirat olivat juuri edellisenä päivänä viimeksi nähneet toisensa, mutta siitä huolimatta jälleennäkeminen oli riemukas. Heti ystäväni lähdettyä otinkin molemmat koirat matkaan ja lähdettiin lenkille, että saisivat vähän purkaa energiaansa. Suuri virhe. 

Kumpikaan koirista ei osaa kulkea kunnolla hihnassa, Koda onneksi huomattavasti paremmin kuin Feanor, mutta on silläkin vielä parantamisen varaa. Ne vetivät, kulkivat miten sattuu ja olivat vähän väliä solmussa. Sitten vasta riemu repesikin kun päästiin paikkaan, missä oli tarkoitus antaa koirien juosta vapaana. Kummaltakin katosi korvat ihan kokonaan, ne olivat koko ajan ojassa rypemässä, Koda koko ajan Feanorin kimpussa ja kävivät pellollakin pyörähtämässä (onneksi se ei kuitenkaan näyttänyt olevan viljelykäytössä). Itkuhan siinä pääsi, kun tuntui, ettei koiriin saa mitään kontaktia. Molemmat koirat sain kuitenkin melko pian kiinni, joten saivat sitten olla vuorotellen vapaana, mikä sujui paljon paremmin.

Soitin siinä sitten matkalla läheiseen eläinhoitolaan, että voinko lainata heidän juoksuaitaustaan, niin pääsisivät koirat jossain purkamaan energiaansa. Kun sitten lopulta päästiin hoitolalle, eivät koirat jaksaneetkaan enää riehua, joten ei auttanut muu kuin lähteä kotiin. Sen jälkeen saivatkin koirat sitten valitettavasti tyytyä vain sisällä riekkumiseen, lyhyisiin pissalenkkeihin ja pihalla treenaamiseen.

Kodan kanssa treenailtiin perusasentoa ja seuraamista. Se osaa hyvin tulla jo sivulle ja tekee sen innokkaasti, mutta oikea paikka meinaa olla vähän hakusessa ja jää yleensä tosi vinoon. Perusasentoa opettaessani tein sen virheen, että opetin tulemaan käden ja vartalon väliin, joten Koda yrittää nyt aina tunkea päätään siihen. Otettiin siis treeneihin avuksi pieni neliön muotoinen laattaa helpottamaan oikean paikan hahmottamista ja kädet pidin tiukasti taskussa. Suoristumista treenattiin ihan sillä, että toistin käskyn niin monta kertaa, että Koda itse korjasi oikeaan asentoon. Jatkossa aion kuitenkin luultavasti näin alkuun ottaa sivulle tuloa niin, että koira jää minun ja seinän väliin, jolloin sen on pakko mennä suoraan ja tulla tarpeeksi lähelle.

Seuraamista otettiin myös pikku pätkiä ja se alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta kuin vielä syksyllä, kun osallistuimme ensimmäisiin rally-mölleihin. Koda vaelteli missä sattuu ja oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta. Aloitettiin sitten seuraamisen opettelu ihan alusta. Koira pyydettiin perusasentoon ja nakinpalojen kanssa naksuteltiin aluksi pelkästä kontaktista, mistä siirryttiin muutaman askeleen todella lyhyisiin seuraamispätkiin. Nyt katsekontakti pysyi treeneissä koko ajan yllä ja koira oli ainakin melkein oikeassa paikassa, kun käytin patukkaa kainalopalkkana.

Feanorin kanssa treenattiin myös sivulletuloa lähinnä hihnakäyttäytymisen tueksi. Kodan kanssa käytetään tätä (eri käsky kuin rallyssa) lenkkeillessä, jos se ei osaa kulkea kunnolla ja haluan sen tulevan sivulle nätisti kävelemään. Feanorin kanssa ei siis ollut niin tarkkaa jääkö se vähän vinoon tai onko paikka tismalleen oikea, tärkeintä oli että koira tulee viereen. Ja aika nopeasti se tuntui tajuavan mitä hain takaa!

Sivulletulon lisäksi harjoiteltiin katsekontaktia ja käsikosketusta. Kovasti se oli herkkujen perään, mutta tajusi äkkiä, ettei niitä saa käsiä jyrsimällä vaan katsomalla silmiin. Käsikosketusta opetin Feanorille jo juhannuksena eikä tämän kanssa ollut mitään ongelmaa. Tällä hetkellä se on vain nopea kosketus, mutta ehkä sitä kestoakin voi jossain vaiheessa harjoitella.

Torstaina olikin pikku hoitolaisen sitten aika lähteä kotiin ja kovasti jäikin Koda ikävöimään kaveriaan. Suunnitelmissa olisi kuitenkin pian nähdä uudestaan!

Miten teillä on koirille opetettu perusasento ja seuraaminen? Oliko se mielestänne hyvä tapa vai oletteko myöhemmin huomanneet jonkin toisen tavan toimivan paremmin?

Kesäkuntoon 2017

Alkuvuosi meillä on Kodan kanssa mennyt hyvin laiskasti, vain tavallisia hihnalenkkejä sekä satunnaisesti muiden koirien kanssa metsässä riehumista, agilitya ja doboa. Pitkään olen ihaillut Facebookin koiraryhmien hyväkuntoisia ja lihaksikkaita koiria ajatellen, että jonain päivänä Kodakin näyttää noin hyvältä, joten lopulta päätin tarttua tuumasta toimeen ja alkaa tehdä jotain asian eteen. Kodakin alkaa olla sen ikäinen, että sen kanssa voi oikeasti tehdäkin jo jotain, joten suunnittelin meille suuntaa antavan viikon kunto-ohjelman. Sen ei ole tarkoitus olla mikään tarkka suunnitelma, jota noudatetaan pilkuntarkasti, vaan enemmänkin apuna keksimään tekemistä sen mukaan mitä milloinkin pystyy ja ehtii tekemään.

Kuten huomaatte, useimpien päivien kohdalle on laitettu kaksi eri liikuntamuotoa. Tämä ei suinkaan tarkoita, että tekisimme molempia saman päivän aikana, vaan niistä on mahdollisuus valita jompi kumpi.

Maanantai	Tiistai	Keskiviikko	Torstai	Perjantai	Lauantai	Sunnuntai
Pyörälenkki Juoksulenkki	Dobo Uinti	Metsälenkki	Pyörälenkki Juoksulenkki	Dobo Uinti	Agility Flirt pole	Metsälenkki

Pyörälenkki: 2-10km lenkki koira pääasiassa hihnassa vierellä ravaten tai vapaana, jos mahdollista sekä toisinaan lyhyitä laukkapätkiä. Aloitellaan myös vetoharrastusta, joten välillä pyörä-/juoksulenkki korvataan lyhyillä vetoharjoituksilla. Toteutetaan öisin tai muutoin viileällä ilmalla.

Juoksulenkki: Rauhallisia muutaman kilometrin juoksulenkkejä enemmänkin omistajan kuin koiran kunnon kohottamiseksi. Koira juoksee joko vapaana tai vetovaljaissa minun edelläni. Toteutetaan öisin tai muutoin viileällä ilmalla. 

Dobo: Noin tunnin mittainen treeni venyttelyineen dobo-pallolla ja tasapainotyynyllä sekä 15min alku- ja loppuverryttelyt reippaan kävelylenkin muodossa. Venyttelyt toistetaan 2h harjoituksen jälkeen.

Uinti: 30min uimista tai vain vedessä kahlailua, jos koira ei suostu uimaan. Samat alku- ja loppuverryttelyt kuin dobossa.

Metsälenkki: Periaatteessa vapaapäivä, jolloin käydään vain rauhallisilla kävelyillä ja annetaan koiran kulkea vapaana.

Agility: Noin tunnin mittainen treeni ja 15-30min alkulämmittely jalan tai pyörällä, johon kuuluu niin kävelyä, ravia kuin laukkaa sekä 30min loppujäähdyttely kävelten. Agilitya tosin tuskin tulee kesällä tehtyä, koska ei ole sopivaa treenipaikkaa, joten se on meillä enemmänkin syys-/kevätlaji, kun olemme Kannuksessa.

Flirt pole: Todella lyhyt max. 15min treeni sekä samat alku- ja loppuverryttelyt kuin agilityssa. Toteutetaan öisin tai muutoin viileällä ilmalla.

Suunnitelmaan on tarkoitus jossain vaiheessa lisätä myös taakanveto kunhan saan tarvittavat varusteet hankittua, mutta siinä tulee luultavasti kestämään vielä jonkin aikaa. 

Toistaiseksi kesäkunnon tavoittelu on sujunut aika hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Tässä kun on ollut juhannusta, eilen tuli pentu hoitoon ja viikonloppu menee Kannuksessa kennelvuorossa, joten ei ole oikein ollut aikaa tai mahdollisuutta liikkua niin aktiivisesti kuin toivoin, mutta olen silti tyytyväinen liikkumiseemme.

Miten teillä huolehditaan koiran lihaskunnosta?