Hoitolainen

Maanantaina tuli taas pitkästä aikaa ystäväni koiranpentu, Kodan veljenpoika, meille hoitoon. Koirat olivat juuri edellisenä päivänä viimeksi nähneet toisensa, mutta siitä huolimatta jälleennäkeminen oli riemukas. Heti ystäväni lähdettyä otinkin molemmat koirat matkaan ja lähdettiin lenkille, että saisivat vähän purkaa energiaansa. Suuri virhe. 

Kumpikaan koirista ei osaa kulkea kunnolla hihnassa, Koda onneksi huomattavasti paremmin kuin Feanor, mutta on silläkin vielä parantamisen varaa. Ne vetivät, kulkivat miten sattuu ja olivat vähän väliä solmussa. Sitten vasta riemu repesikin kun päästiin paikkaan, missä oli tarkoitus antaa koirien juosta vapaana. Kummaltakin katosi korvat ihan kokonaan, ne olivat koko ajan ojassa rypemässä, Koda koko ajan Feanorin kimpussa ja kävivät pellollakin pyörähtämässä (onneksi se ei kuitenkaan näyttänyt olevan viljelykäytössä). Itkuhan siinä pääsi, kun tuntui, ettei koiriin saa mitään kontaktia. Molemmat koirat sain kuitenkin melko pian kiinni, joten saivat sitten olla vuorotellen vapaana, mikä sujui paljon paremmin.

Soitin siinä sitten matkalla läheiseen eläinhoitolaan, että voinko lainata heidän juoksuaitaustaan, niin pääsisivät koirat jossain purkamaan energiaansa. Kun sitten lopulta päästiin hoitolalle, eivät koirat jaksaneetkaan enää riehua, joten ei auttanut muu kuin lähteä kotiin. Sen jälkeen saivatkin koirat sitten valitettavasti tyytyä vain sisällä riekkumiseen, lyhyisiin pissalenkkeihin ja pihalla treenaamiseen.

Kodan kanssa treenailtiin perusasentoa ja seuraamista. Se osaa hyvin tulla jo sivulle ja tekee sen innokkaasti, mutta oikea paikka meinaa olla vähän hakusessa ja jää yleensä tosi vinoon. Perusasentoa opettaessani tein sen virheen, että opetin tulemaan käden ja vartalon väliin, joten Koda yrittää nyt aina tunkea päätään siihen. Otettiin siis treeneihin avuksi pieni neliön muotoinen laattaa helpottamaan oikean paikan hahmottamista ja kädet pidin tiukasti taskussa. Suoristumista treenattiin ihan sillä, että toistin käskyn niin monta kertaa, että Koda itse korjasi oikeaan asentoon. Jatkossa aion kuitenkin luultavasti näin alkuun ottaa sivulle tuloa niin, että koira jää minun ja seinän väliin, jolloin sen on pakko mennä suoraan ja tulla tarpeeksi lähelle.

Seuraamista otettiin myös pikku pätkiä ja se alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta kuin vielä syksyllä, kun osallistuimme ensimmäisiin rally-mölleihin. Koda vaelteli missä sattuu ja oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta. Aloitettiin sitten seuraamisen opettelu ihan alusta. Koira pyydettiin perusasentoon ja nakinpalojen kanssa naksuteltiin aluksi pelkästä kontaktista, mistä siirryttiin muutaman askeleen todella lyhyisiin seuraamispätkiin. Nyt katsekontakti pysyi treeneissä koko ajan yllä ja koira oli ainakin melkein oikeassa paikassa, kun käytin patukkaa kainalopalkkana.

Feanorin kanssa treenattiin myös sivulletuloa lähinnä hihnakäyttäytymisen tueksi. Kodan kanssa käytetään tätä (eri käsky kuin rallyssa) lenkkeillessä, jos se ei osaa kulkea kunnolla ja haluan sen tulevan sivulle nätisti kävelemään. Feanorin kanssa ei siis ollut niin tarkkaa jääkö se vähän vinoon tai onko paikka tismalleen oikea, tärkeintä oli että koira tulee viereen. Ja aika nopeasti se tuntui tajuavan mitä hain takaa!

Sivulletulon lisäksi harjoiteltiin katsekontaktia ja käsikosketusta. Kovasti se oli herkkujen perään, mutta tajusi äkkiä, ettei niitä saa käsiä jyrsimällä vaan katsomalla silmiin. Käsikosketusta opetin Feanorille jo juhannuksena eikä tämän kanssa ollut mitään ongelmaa. Tällä hetkellä se on vain nopea kosketus, mutta ehkä sitä kestoakin voi jossain vaiheessa harjoitella.

Torstaina olikin pikku hoitolaisen sitten aika lähteä kotiin ja kovasti jäikin Koda ikävöimään kaveriaan. Suunnitelmissa olisi kuitenkin pian nähdä uudestaan!

Miten teillä on koirille opetettu perusasento ja seuraaminen? Oliko se mielestänne hyvä tapa vai oletteko myöhemmin huomanneet jonkin toisen tavan toimivan paremmin?